Sinua on vaikea lö;ytää
Olen….Järkeilevä tunteilija, kaksi kertaa miettivä yllytyshullu, elämän, ainakin useimmiten, tosissaan ottava haaveilija…
Syksy on syksy on syksy. Elän hetkestä seuraavaan, heittäydyn pienin harppauksin eteenpäin, päivät ovat liukkaita liaaneja. Elämässä on paljon ihanaa – ehkei nyt hurmiollista, mutta hauskaa. Nauran monta kertaa päivässä. Syö;n vitamiinit aamuisin.
Uskon jossain määrin kuitenkin kohtaloon – joskus asiat on vain hyväksyttävä. Ajattelen, että ihminen voi päästä hyvinkin pitkälle, jos yrittää kovasti ja luottaa itseensä, mutta kaikilla on omat rajansa ja tavoitteiden suhteen on hyvä olla edes jossain määrin realistinen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kokeilematta rajojaan ei niitä voi koskaan lö;ytää.
Jos kohtaloa ei voi muuttaa, miksi murehtia turhaan. Kerran täällä eletään (ainakin tätä elämää), joten parempi yrittää nauttia siitä, mitä on. (myö;nnän, että en aina pysty ajattelemaan näin, mutta yritän kovasti)
Elämässä tärkeimpiä asioita ovat tietenkin läheiset ihmiset –